Minä uskon, uskotko sinä?
Liity joukkoomme, uskomme jumalaan. Jumala tulee ja pelastaa meidät kaikki kun aikamme koittaa. Usko pyhään kolminaisuuteen.
- Mikä on Uskontunnustus?
- Apostolinen uskontunnustus
- Athanasioksen uskontunnustus
- Nikean uskontunnustus
- Augsburgin tunnustus
- Uskonsa tunnustaneet
Mikä on uskontunnustus?
Uskontunnustus on lyhyt ja tiivis ilmaus uskonnon keskeisistä opinkappaleista ja uskomuksista. Se esittää kristinuskon peruspilarit ja luovuttamattoman perustan.
Kristillisessä perinteessä uskontunnustukset ovat erityisen tärkeitä, sillä ne ilmaisevat uskon ydinopetukset ja yhdistävät eri kirkkojen ja seurakuntien jäseniä. Tunnetuimmat kristilliset uskontunnustukset ovat Apostolinen uskontunnustus, Nikean uskontunnustus ja Athanasioksen uskontunnustus
Apostolinen uskontunnustus
Apostolinen uskontunnustus on yksi vanhimmista ja laajimmin käytetyistä uskontunnustuksista. Se on syntynyt varhaisessa kirkossa, ja sen juuret ulottuvat apostolien aikaan. Tämä uskontunnustus luetaan usein jumalanpalveluksissa, kasteissa ja muissa kirkollisissa toimituksissa.
Apostolinen uskontunnustus kuuluu seuraavasti:
Minä uskon Jumalaan,
kaikkivaltiaaseen Isään,
taivaan ja maan Luojaan,
ja Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan,
meidän Herraamme,
joka sikisi Pyhästä Hengestä,
syntyi neitsyt Mariasta,
kärsi Pontius Pilatuksen aikana,
ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,
astui alas tuonelaan,
nousi kolmantena päivänä kuolleista,
astui ylös taivaisiin,
istuu Jumalan, Isän, kaikkivaltiaan, oikealla puolella
ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
Ja Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhien yhteyden,
syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän.
Aamen.
Athanasioksen uskontunnustus
Athanasioksen uskontunnustus on saanut nimensä Athanasiokselta, vaikka se ei välttämättä ole hänen kirjoittamansa. Tämä uskontunnustus korostaa erityisesti Kolminaisuuden oppia ja on merkittävä erityisesti läntisessä kristikunnassa.
Athanasioksen uskontunnustus kuuluu seuraavasti:
Jokaisen, joka tahtoo tulla autuaaksi,
on ennen kaikkea pidettävä kiinni yhteisestä kristillisestä uskosta.
Ellei hän tätä uskoa kokonaisuudessaan ja muuttumattomana säilytä,
hän joutuu epäilemättä iankaikkiseen kadotukseen.
Tämä on yhteinen kristillinen usko,
että me palvomme yhtä Jumalaa Kolminaisuudessa
ja Kolminaisuutta ykseydessä,
sekoittamatta persoonia ja erottamatta olemusta.
Sillä yksi persoona on Isän,
toinen Pojan,
toinen Pyhän Hengen.
Mutta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen yksi jumaluus,
yhtäläinen kunnia,
yhtä iankaikkinen majesteetti.
Sellainen kuin Isä on, sellainen on Poika,
sellainen on Pyhä Henki.
Luomaton on Isä, luomaton Poika,
luomaton Pyhä Henki.
Mittaamaton on Isä, mittaamaton Poika,
mittaamaton Pyhä Henki.
Iankaikkinen on Isä, iankaikkinen Poika,
iankaikkinen Pyhä Henki.
Kuitenkaan eivät ole kolme iankaikkista,
vaan yksi iankaikkinen,
samoin eivät ole kolme luomatonta eikä kolme mittaamatonta,
vaan yksi luomaton ja yksi mittaamaton.
Nikean uskontunnustus
Nikean uskontunnustus on peräisin Nikean ensimmäisestä kirkolliskokouksesta vuonna 325. Tämä uskontunnustus on ekumeeninen eli yhteinen kaikille kristillisille kirkoille ja se on erityisen merkittävä ortodoksisessa, katolisessa ja monissa protestanttisissa kirkoissa.
Nikean uskontunnustus kuuluu seuraavasti:
Me uskomme yhteen Jumalaan,
kaikkivaltiaaseen Isään,
taivaan ja maan,
kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan.
Ja yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan,
joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua,
Jumala Jumalasta,
Valkeus valkeudesta,
tosi Jumala tosi Jumalasta,
syntynyt, ei luotu,
joka on samaa olemusta kuin Isä,
ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä,
joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden
astui alas taivaista,
tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta
ja tuli ihmiseksi,
ristiinnaulittiin meidän puolestamme
Pontius Pilatuksen aikana,
kärsi ja haudattiin,
nousi kuolleista kolmantena päivänä,
niin kuin oli kirjoitettu,
astui ylös taivaisiin,
istuu Isän oikealla puolella
ja on kirkkaudessa tuleva takaisin
tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,
ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.
Ja Pyhään Henkeen,
Herraan ja eläväksi tekijään,
joka lähtee Isästä [ja Pojasta],
jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan
ja kunnioitetaan,
joka on puhunut profeettojen kautta.
Ja yhteen, pyhään, yhteiseen ja apostoliseen kirkkoon.
Me tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi,
odotamme kuolleiden ylösnousemusta
ja tulevan maailman elämää.
Aamen.
Nämä kolme uskontunnustusta yhdessä muodostavat perustan kristilliselle opille ja ovat käytössä useimmissa kristillisissä kirkkokunnissa eri puolilla maailmaa. Niiden avulla uskovat ilmaisevat uskonsa keskeiset periaatteet ja vahvistavat yhteyttään toisiin kristittyihin.
Augsburgin tunnustus
Augsburgin tunnustus (Confessio Augustana) on yksi merkittävimmistä luterilaisen kirkon uskontunnustuksista. Se esitettiin Augsburgin valtiopäivillä 25. kesäkuuta 1530, ja se on olennainen osa luterilaista tunnustuskirjallisuutta. Augsburgin tunnustus laadittiin uskonpuhdistuksen aikana ja sen tarkoituksena oli selventää ja puolustaa luterilaisen kirkon oppia katolisen kirkon viranomaisia vastaan. Sen pääasiallinen kirjoittaja oli Philipp Melanchthon, Martti Lutherin läheinen työtoveri.
Augsburgin tunnustuksen rakenne ja sisältö
Augsburgin tunnustus koostuu kahdesta osasta: ensimmäinen osa käsittelee kristillisen uskon keskeisiä oppeja, ja toinen osa käsittelee väärinkäytöksiä ja nimenomaan niitä kohtia, joissa luterilaiset erosivat katolisesta kirkosta.
Ensimmäinen osa: Usko ja opin pääkohdat
- Jumalan ykseys – Julistetaan usko yhteen ainoaan Jumalaan, kolmiyhteiseen Jumalaan.
- Perisynti – Tunnustetaan, että perisynti on ihmiskunnan luonnollinen tila syntiinlankeemuksen jälkeen.
- Jumalan Poika – Vahvistetaan usko Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan, hänen inkarnaatioonsa, kärsimykseensä, kuolemaansa, ylösnousemukseensa ja taivaaseen astumiseensa.
- Vanhurskauttaminen – Ihminen tulee vanhurskaaksi uskon kautta Kristukseen, ei omien tekojensa ansiosta.
- Kirkon virka – Kirkon tehtävänä on saarnata evankeliumia ja jakaa sakramentteja.
- Uusi kuuliaisuus – Todellinen usko synnyttää hyviä tekoja ja uutta kuuliaisuutta Jumalaa kohtaan.
- Kirkko – Kirkko on pyhien yhteisö, jossa evankeliumi saarnataan puhtaasti ja sakramentit jaetaan oikein.
- Mitä kirkko on – Kirkko on näkyvä yhteisö, jossa on sekä vanhurskaita että syntisiä.
- Kaste – Kaste on välttämätön pelastukselle ja se tulisi antaa myös lapsille.
- Herran ehtoollinen – Kristuksen ruumis ja veri ovat todella läsnä ehtoollisessa.
- Rippi – Yksityinen rippi tulisi säilyttää kirkossa.
- Parannus – Parannus kattaa sekä kasteen jälkeisen katumuksen että anteeksiantamuksen.
- Sakramentit – Sakramentit ovat merkkejä ja todisteita Jumalan tahdosta ja armon lupauksesta.
- Kirkollinen järjestys – Kukaan ei saa julkisesti opettaa kirkossa ilman asianmukaista kutsumusta.
- Kirkolliset tavat – Kirkkotavat, jotka eivät ole vastoin evankeliumia, tulisi säilyttää.
- Maallinen esivalta – Maallinen esivalta on Jumalan asettama ja sitä tulee kunnioittaa.
- Kristuksen tuomio – Kristus palaa tuomitsemaan elävät ja kuolleet.
- Vapaa tahto – Ihmisen tahto on osittain vapaa, mutta pelastukseen tarvitaan Jumalan armo.
- Synnin alkuperä – Synti on peräisin ihmisen tahdosta, ei Jumalasta.
- Hyvät teot – Hyvät teot ovat uskon hedelmiä, mutta ne eivät ansaitse pelastusta.
Toinen osa: Väärinkäytökset ja korjaukset
- Kahden sakramentin käyttö – Vain kaste ja ehtoollinen tunnustetaan sakramenteiksi.
- Pappeuden naimattomuus – Pappien naimattomuuden pakko kumotaan.
- Molempien muotojen jakaminen – Ehtoollinen tulisi jakaa sekä leivässä että viinissä kaikille uskoville.
- Messun uhri – Messu ei ole uhri, vaan kiitosuhri.
- Ripin käytäntö – Yksityinen synnintunnustus on vapaaehtoista.
- Ruokasäädökset – Ruokasäädökset eivät sido omiatuntoja.
- Kirkolliset juhlat – Kirkkopyhien vietto on vapaaehtoista.
- Luostarisäädökset – Luostarilupauksia ei pidetä pelastuksen ehtona.
- Pyhimysten avuksihuutaminen – Pyhimysten avuksihuutaminen ei ole tarpeellista.
Augsburgin tunnustuksen merkitys
Augsburgin tunnustus on perusasiakirja luterilaiselle uskolle ja se on merkittävä osa luterilaisten kirkkojen tunnustuksellista perustaa. Se korostaa uskonpuhdistuksen periaatteita, kuten pelastusta yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden. Tunnustus pyrkii myös osoittamaan, että luterilainen oppi ei ole ristiriidassa yleiskirkollisen perinteen kanssa, vaan se palaa Raamatun ja varhaiskirkon oppiin.
Augsburgin tunnustuksen avulla luterilaiset kirkot määrittelevät oppinsa ja käytäntönsä, erottautuvat katolisesta kirkosta ja osoittavat sitoutumisensa reformaation periaatteisiin. Tunnustus on edelleen ajankohtainen ja keskeinen osa luterilaista identiteettiä ja teologiaa.
Uskonsa tunnustaneet
Pirkko Liisa
Sairaanhoitaja
Minä uskon jumalaan kaikkivaltiaaseen. Olen ollut uskossa jo 15 -vuotta. Jumala saa minut tuntemaan itseni tarpeelliseksi ja ihanaksi. Kaikki samaan aikaan.
Paavo Santeri
Johtaja
Toimin liikemaailmassa jossa tapaan monimuotoisia ihmisiä joka päivä. Uskoni auttaa minua jaksamaan ja tekemään parempia päätöksiä. Olisinpa tunnustunut uskoni jo aikaa sitten.
Miriam Vänkkä
Sihteeri
Tämä sivusto auttoi minua tunnustamaan uskoni. Olen myös löytänyt ihania ihmisiä ja saanut valtavasti tukea tämän sivuston kautta tulleiden ihmisten kautta.
Autamme sinua uskossa
Olemme tukenasi ja turvanasi uskoasi tunnustaessa. Sinun tarvitsee turvautua vain meihin ja jumalaan. Usko itseesi ja pystyt siihen! Älä epäröi ottaa yhteyttä jos haluat apua tai tukea. Olemme täällä sinua varten.
Extensiivinen uskon kirjasto
Käytössämme on extensiivinen uskon kirjasto josta voimme tarkastaa puolestasi kaikki uskoon liittyvät kysymykset. Jos, haluat että autamme sinua löytämään ratkaisun elämässäsi oleviin kysymyksiin. Voimme varmasti olla avuksi ja johdattaa sinut kohti mahtavaa uskollista tulevaisuutta.
